Sivut

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Oma asunto nurkan takana

Meidän asuntoasiat etenee hyvin nopeasti. Vähän itseä pelottaakin, että voiko oikeasti alle parissa kuukaudessa asuntokuumeen ilmaantumisesta olla mahdollista tehdä kaupat. Että jos me hätäiltiin ja tehtiinkin aivan typeriä päätöksiä, kyseessä on kuitenkin isot summat rahaa ja pitkäaikainen sijoitus sekä mikä tärkeintä: se oma, oikeasti oma koti, jossa pitäisi asua useampikin vuosi.

Mutta toisaalta kun löytynyt asunto tuntuu kuitenkin omalta ja siinä on melkein kaikki ne asiat, jotka pitikin. Ainoastaan neliöitä oltaisiin haluttu enemmän, mutta kun sijainti on juuri täydellinen. Halutaan asunto juuri kyseisellä sijainnilla ja alueella ei vain ole saatavilla tuon isompia kolmioita, joten minkäs teet.

Me siis ollaan tekemässä kaupat kolmiosta, joka vaatii keittiörempan, mutta muuten ei juuri mitään. Kyseessä on ensimmäisen kerroksen kerrostaloasunto, neliöitä on vajaa 70. Asunto on valoisa ja siisti, siinä on tehty aivan kaikki mahdolliset taloyhtiön remontit, viimeisimpänä uudet ikkunat. ♥ 

Ainoa, mikä mietityttää on, että eihän me maksettu liikaa. Asuntoja ei alueelta ole myyty lähiaikoina siten, että remontit olisi huomioitu hinnassa, joten on hankalaa arvioida, mitä asunnosta saa, kun sen joskus myy. Me ostetaan kämppä tietysti velattomana. Vertailu hinnoissa oli siis hankalahkoa myös siksi, että kun katsoo toteutuneiden kauppojen hintoja alueella, on tämä asunto aivan alueen toisella laidalla - ns. paremmalla laidalla, melkein keskustan puolella, mutta lasketaan kuitenkin olevan sitä syrjäisempää aluetta. Ja asuntojen hinnathan ovat tietenkin aivan erit keskustassa kuin keskustan ulkopuolella ja koska asunto on näiden rajalla, ei sen arvo voi olla mitenkään sama kuin syrjäisemmän alueen toisessa kolkassa.

Noh, toivotaan, että välittäjä ei ollut laittanut myyntiin älyttömästi ilmaa. En kuitenkaan siis malttaisi millään odottaa, että päästään kesällä vihdoin muuttamaan! Ehkä sitten ollaan askeleen lähempänä sitä vauvailuakin, ken tietää.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ihan omat menkat ♥

Hölmö otsikko. Mutta tosiaan, mä ihan oikeasti tunnistin mun ovulaation noin kaksi viikkoa sitten. Uskomatonta!

Tiputteluvuoto alkoi maanantaina ja sitä jatkui aina torstaihin asti. Perjantaina sitten alkoi kunnon vuoto ja sitä on ollut ainakin vielä tänään, muttei mitenkään erityisen runsaasti. Kipujakin oli vain yhtenä päivänä ja nekin tosi lieviä kramppeja.

Luteaalivaihe olisi 11 päivää, jos katsotaan sen loppuneen tiputteluvuotoon. Jos sen katsotaan loppuneen kunnon vuotoon, olisi luteaalivaihe 15 päivää. Tiputteluvuoto tosin on ilmeisesti huono merkki, koska se kertoo keltarauhasen vajaatoiminnasta tai siitä, ettei kyseistä hormonia erity kai tarpeeksi.

Meni kaikkiaan viisi kuukautta Yasmin e-pillereiden lopetuksesta, että ekat luomumenkat alkoi. Nyt sitten jännäillään, että miten kierto tästä tasoittuu. Tärkeintä on kuitenkin, ettei tarvinnut aloittaa Teroluteja, vaan ensimmäinen luomukierto tuli ihan itsellään. Se vain vaati aikaa. Huikeeta, että mun kroppa toimii sittenkin. :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kilpirauhasarvot ja raskauden yritys

Olin jo päättänyt unohtaa kaikki ajatukset siitä, että jos en voikaan saada lapsia. Ajattelin, että sen näkee sitten ja aika moni kuitenkin tulee ihan tavallisin keinoin raskaaksi. Mutta noh, sitten eksyin lukemaan juttuja taas kerran ja törmäsin kilpirauhasarvoihin. Voi pojat, oikein tunsin kun sellainen inhon aalto solahti lävitse.

Mähän viime vuonna valittelin epätavallista väsymystä lääkärille ja hän määräsi kaikki perustestit. Muuten normaalit, mutta kilppariarvot TSH 7,1 ja T4-V 17,4. Lääkärin mukaan arvot ovat koholla vain vähän, joten seuraillaan. Niinpä kesäkuussa parin kuukauden päästä alkuarvoista kävin uusissa kokeissa ja arvot olivat TSH 5,3 ja T4-V 18,1 sekä TPOAb alle 34. Kyllä tavallaan harmitti, että ovat laskussa, koska tiesin, ettei lääkäri nyt ainakaan pitäisi arvoja minään, vaikka ovat edelleen koholla. Niinpä neljän kuukauden päästä kävin vielä kerran kokeissa ja arvot olivat TSH 2,6 ja T4-V 14,7. Lääkäri totesi normaaleiksi ja se siitä - ei kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Erinäisiä oireita minulla on useita, mutta hämmentävintä on se, että osa sopii vajaatoimintaan ja osa taas liikatoimintaan. Palelen herkästi, enkä siedä kylmää. Nukun yössä 9-12 tuntia, nukahdan illalla työpäivän jälkeen viimeistään kahdeksalta ja tarvitsen joskus päiväunet, kun ei vain jaksa. Olen nykyään saamaton tekemään mitään, enkä oikein jaksa kunnolla innostua mistään: viihdyn mieluummin kotona. Koen rytmihäiriöitä (sydän muljahtelee, jättää lyöntejä välistä, lisälyöntejä sekä tiheälyöntisyyttä) ja huimausta kävellessä. Kärsin vatsaongelmista (diagnoosina IBS), etenkin ilmavaivoista ja ripulista. Lihonut en ole yhtään vaan päin vastoin: minun on lähes mahdotonta kartuttaa painoa, vaikka kuinka söisin ja liikun vähän.

En halua ehdontahdoin syödä lääkkeitä, kun arvot eivät tosiaan tuon pahemmat ole. Kuitenkin luin jostain, että jotakuta oli kielletty yrittämään raskautta, kun TSH oli yli 7. Sen pitäisi olla alle 2, kun raskautta yrittää ja etenkin raskausaikana, koska korkea TSH lisää keskenmenon riskiä.

Voitte siis vain kuvitella, miltä tuntuu alkaa jossain kohtaa yrittää lasta. Jotenkin tuntuu, että olen jo lähtökohtaisesti tuomittu. Joudun yrittämään sen vuoden verran vaikka tiedän jo etukäteen, että mistä mahdolliset ongelmat johtuvat. Joudun pelkäämään, jos vaikka raskaudunkin, että koskahan se menee kesken.

Toki toivon, että arvot ovat nyt kohdillaan ja tuo heitto johtui jostuin satunnaisesta seikasta. Ajattelin kuitenkin, että kun tulen joskus raskaaksi (jos näillä arvoilla tulen), menen heti mitatuttamaan kilppariarvot. Toivon, että lääkärit ymmärtävät huolen itsekin, kun arvot joskus ovat olleet koholla. Tai itse asiassa luettuani tämän artikkelin päätin, että menen kokeisiin jo heti, kun päätämme jättää ehkäisyn pois. Yksityiselle, jos ei kunnalliselle pääse. Tässä ei ole aikaa odotella vuosia, kun ikäkin alkaa pian painaa päälle.

Kohtalontovereita?

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ovulaatio bongattu vihdoin?!

Taisin bongata elämäni ensimmäisen ovulaation. Ihan varma en ole, mutta jotain kummallista kropassani tapahtuu ja raskaanakaan en ole. Olen googlaillut paljon kuukautiskierrosta ja ovulaatiosta, koska tosiaan yhdeksän vuoden pillerietapin aikana on päässyt aivan tyystyin unohtumaan, että mitenkä se kroppa oikeasti toimiikaan. Ja nyt varoitus: älä lue eteenpäin, jos et halua lukea erilaisista limoista ja eritteistä. :D

Tosiaan tuossa ehkä viikko sitten valkovuoto muuttui todella runsaaksi, siis sitä kirjaimellisesti ihan lorahteli housuihin - järkky kokemus. Ja koostumus muuttui hiljalleen pakuksi ja tahmeaksi. Sitten pari päivää oli hiljaisempaa ja eilen huomasin, että koostumus oli täysin läpinäkyvää ja venyvää, aivan kuvausten mukaista kananmunanvalkuisen näköistä. Oli jotenkin kreisiä huomata, että oma kroppa ihan oikeasti näyttää toimivan jonkun normaalin kaavan mukaan.

Tätä ennen mulla on ollut varmaan viikon verran päivittäin vihlaisuja munasarjojen kohdalla. Edellisyönä eli sitä kirkasta limaa edeltävänä yönä heräsin siihen, kun vihlaisi oikein kipeästi oikealta munasarjasta. Ja eilen illalla vielä koko alavatsa tuli ihan kipeäksi ja kovaksi - kuin menkkakipuja olisi ollut. Luin sitten netistä, että etenkin eka oma kierto pillereiden jälkeen voi aiheuttaa koviakin ovulaatiokipuja.

Niin ja sitten on vielä ehkä kolmena päivänä ollut nännien alue tosi kipeä. Muuten rintoja ei satu, mutta esim. suihkussa jo pelkkä vesi sattuu nänneihin.

Jaksan vahvasti uskoa siis, että ovulaation ajankohta oli ihan käsillä ja että viimeistään 14 päivän päästä mulla alkaa vihdoin ekat omat menkat pillereiden jälkeen. Jos näin on, siihen meni sitten kaikkiaan viisi kuukautta.

Olin jo vähän menettänyt toivoni kauhutarinoita lukiessa, mutta nyt on odotukset korkealla. :) Ei ole ihanempaa tunnetta kuin se, että oma naisen kroppa toimii siten kuin sen pitäisikin toimia.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Asuntoasiaa

Hui, me ollaan ostamassa asuntoa ihan tosissaan! Tehtiin ensimmäinen lainan tarjouspyyntö ja varattiin aika neuvotteluun. Tarvittavat 5 prosenttia ensiasunnon hinnasta ei ihan vielä ole kasassa, mutta viimeistään 4-5 kuukauden päästä on. Tästä asiasta mieskin on innoissaan ja on ehkä jopa minuakin innokkaampi viemään tätä asiaa eteenpäin.

Etsimme kolmiota, koska kaksiossa tässä kohtaa ei enää olisi mitään järkeä. Tuossa miehelle sanoin, kun juteltiin, että pitää sitä pohjaratkaisua miettiä, kun kyllähän me tuohon asuntoon jo se vauva tehdään (juu tiedetään, ei niitä niin vain tehdä), niin sitten että jää lastenhuoneelle ja miehen työpisteelle tilaa molemmille. Mies oli samaa mieltä, mutta tuumasi, että eihän se vauva kuitenkaan heti synny. Jäi ehkä vähän sellainen kuva, ettei tarvitse odotella kauaakaan, että mieskin on valmis jättämään ehkäisyn pois. Ehkä hän oikeasti vain tarvitsee sen vakityön ja asunnon, jonka jälkeen kuviosta puuttuu enää naimisiinmeno. Tai sitten muuton jälkeen iskeekin jälleen stoppi päälle, että ei nyt vielä... Mutta eipä mullakaan oikeasti ole kiire edes. Koska sitten kun "puitteet" on kunnossa, ei tarvitse enää ajatella, että "sitten joskus" vaan voin ajatella, että heti kun mies on valmis.

Mutta tosiaan jännän äärellä ollaan, enkä malttaisi odottaa, että päästään oikeasti kiertelemään asuntonäytöissä ja löydetään se oma täydellinen kämppä. ♥