perjantai 7. joulukuuta 2018

Ovisjuttuja

Ovis tapahtuu luultavasti ihan näinä päivinä. Tein ovistestin huvikseni eilen ja tänään, viiva on vähän tummunut, muttei ole ihan vielä yhtä tumma kuin kontrolliviiva. Testit on tosin menneet vanhaksi jo keväällä. Olen yleensä tehnyt testin vasta sitten, kun olen tuntenut oviskivut ja silloin ne on olleet selkeästi tummia (kahdesti olen vain ennen testannut). Nyt tulevan oviksen oireet on olleet niin selkeät, että halusin siksi tehdä testin. Vasenta munasarjaa on nippaillut. Lisäksi valkovuoto on ensin lisääntynyt ja sitten muuttunut hiljalleen läpinäkyväksi ja venyväksi. Sain myös taas migreenikohtauksen toissapäivänä, mutta viimeksi se kyllä iski tasan päivää ennen oviskipuja. Ai niin, yksi oviksesta kertova juttu on mun leposykkeen nousu. Se laskee menkkojen jälkeen Fitbitin mukaan n. 63-64 ja lähtee ovista kohden nousemaan, ollen oviksen aikaan yleensä 69-70. Hauska seurantamittari tämäkin!

Nyt on menossa kp 23 eli kierto tulee olemaan ihan mukavan pituinenkin, sitä mun normaalia +-40 päivää. Niin tai näin, lähinnä haluan laittaa itselleni muistiin näitä oireita ja tuntemuksia ja tsekkauksia siitä, olenko ollut oikeassa. Siitä olen kyllä varma, että gyne puhui potaskaa, ettenkö muka ovuloisi ja että ovulaatiota ei yleensä kyllä pysty tuntemaan. Aika varmasti ovuloin ja aina tunnen. Siitä en sitten sano mitään, että onko ovulaatio kunnollinen.

Mutta ainakin vuotopäivät on vähentyneet, eikä tiputtelu ala jo dpo 8, vaan vasta dpo 12 normaalilla vuodolla. Lukemani perusteella tämä on ihan hyvä merkki. Tiputtelu kertoo yleensä huonosta keltarauhasen toiminnasta, joka voi johtua mm. huonosta munarakkulan kehityksestä. Tämä siis saattaisi kertoa, että mun kroppa on alkanut vihdoin ymmärtää, miten sen kuuluu toimia ja ehkä munarakkulavaihe toimii paremmin. Alan suhtautua vähän positiivisemmin ajatukseen, että meille suodaan ihan luomuvauva. Ja siihen haluan uskoa, enkä murehtia turhaan etukäteen. Murehditaan sitten, kun sen aika on.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Asioita ja lukuja kierroista

Nyt voisi olla hyvä aika tehdä koostetta siitä, mitkä on mulle ns. normaalit menkat ja normaali kierto. E-pillereiden lopetuksesta kun alkaa olla aika tarkkaan 2 vuotta aikaa. 

Lopettamisesta mulle tuli leukaan finnejä, joita on edelleen muutamia, ei kuitenkaan pahoja, enkä nyt varsinaisesti aknesta puhuisi. Hiukset alkoi ohentua ja niitä lähtee paljon, tämä jatkuu edelleen. On myös yksi pcos:n oire. Migreenikohtaukset vähenivät, niitä tuli pillereillä 4-5 kuussa ja nyt vain 1-2. Mieliala on tasaisempi, en enää saa ihmeellisiä raivokohtauksia (tai sellaisia äkkipikaisuustilanteita). 

Parasta lopettamisessa on ehkä ollut kuitenkin se, että olen alkanut tuntea omaa kroppaani ihan eri tavalla. Osaan tulkita eri oireita ja tunnistan mm. ovulaation (jos tunnistan, koska gyne väitti tosiaan, ettei sitä tapahdu). On silti huikeeta, että pystyn epäsäännöllisistä menkoista huolimatta kertomaan lähes päivälleen, koska menkat alkaa.

Tässä alla on kaikki kiertoni sen jälkeen, kun lopetin pillerit. Näistä olen vetänyt yli viisi ensimmäistä, koska ne ovat olleet pituudeltaan selkeästi jotain aivan muuta kuin mitä mun "normaali" kierto on.

1. 149
2. 59
3. 69 (Terolut)
4. 59
5. 65
6. 33
7.41
8. 50
9. 37
10. 41
11. 53
12. 46
13. 42

33, 37, 41, 41, 42, 46, 50, 53. Sanoisin, että mun kierron pituus on n. 40 päivää, kun se on mulle normaali kierto. Kenties tällöin ovulaatio tapahtuu myös kunnolla? Yli 50 päiväiset kierrot voisi hyvin olla niitä, jolloin ovulaatiota ei ole tapahtunut lainkaan. Tuo 33:n päivän kierto on jokin ihan mutantti, se on ollut ainoa täysin normaalipituinen kierto ja tapahtunut sen jälkeen, kun kierrot alkoi lyhentyä tuosta yli 60 päivästä. Liittynee ehkä jotenkin hormonitoiminnan palautumiseen? Kuitenkin jos esim. gyne kysyy, vastaan kiertojen olevan 40-50 päivää.

Ovulaation väitän tuntevani lähes joka kierrossa, mutta gyne on sitä mieltä, etten ovuloi. Hän ei tosin kysynyt lainkaan, mistä ovulaation tiedän tms. Mulla tulee selkeitä oireita. Läpinäkyvä ja venyvä vuoto lisääntyy ensin reilusti ja sitten iskee kovat kivut alavatsaan yhtenä päivänä. Tämän päivän jälkeen nännit tulee todella aroiksi ja tästä hetkestä menee aina tietty sama aika, että menkat sitten alkaa.

Eli luteaalivaihe kestää mulla 12-14 päivää. Lasken tämän siten, että päivä, jona tunnen kovat ovulaatiokivut on dpo 0. Jossain vaiheessa mulla alkoi tiputteluvuoto jo dpo 8:n kohdalla, mikä oli ahdistavaa. Vuoto kesti tällöin kaikkiaan n. 10-14 päivää ja menkkojen alkupäivää oli vaikeaa sanoa. Nyt tiputtelut on jääneet aikalailla pois, ehkä päivän tai kaksi voi jotain olla ennen vuotoa.

Vuoto on yhä niukkaa ja kestää noin vajaan viikon. Riittää, kun tyhjentää kuukupin kerran aamulla ja kerran illalla, eikä se silloinkaan usein ole kuin puolillaan. Kipuja mulla on yleensä yhtenä ekana runsaamman vuodon menkkapäivänä, tällöin riittää 400 mg Burana, eivätkä kivut enää sitten palaa. Paitsi tässä kierrossa kivut oli tosi kovat, piti ottaa 800 mg Buranaa, että auttoi. Lisäksi kivut palasivat lievinä takaisin, kun lääkkeen vaikutus lakkasi.

Aika paljon olen ehtinyt kroppaani tutustua, ehkä vähän liikaakin. Tästä voi olla paljon apua, kun ehkäisy jää pois tai sitten tämä aiheuttaa vain lisää turhaa stressiä. Jotenkin jaksan kuitenkin yhä uskoa, että pcos:stä huolimatta mun kroppa toimii jotenkin joskus. Eihän sitä koskaan tiedä..?

perjantai 16. marraskuuta 2018

Menkat alkoi, kierto 42 päivää

Me ei vielä edes yritetä lasta ja silti jokaiset menkat sekä jokainen varoiksi tehty negatiivinen raskaustesti on pettymys. Ei nyt mikään itkuparkupettymys, mutta pettymys kuitenkin. Samaan aikaan en haluaisikaan olla raskaana. Olen löytänyt meidän ensi kesän häihin aivan ihanan mekon, joka ei sopisi raskaana ollessa päälle. En haluaisi muutenkaan ottaa riskiä, että olisinkin omissa häissäni oksentamassa, voimassa muuten pahoin, makaamassa tai peräti synnyttämässä. Ja silti, silti toivoisin niin kovasti, että olisinkin vahingossa raskaana.

Koen myös surua, kun työkaveri ilmoitti olevansa raskaana. Tehnyt vastikään testin, tuli kuulemma raskaaksi melkein sormia napsauttamalla, hyvä että aloittivat edes yrittämään vielä kunnolla. "Oho, onnea, vau!" sanon suustani, mutta päässäni mietin, että ei helvetti, ai sinäkin. Tämä on jo toinen työkaverini vuoden sisään. Ja sitten tietysti pari muuta työkaveria puhuvat minulle, että "etköhän sinäkin sitten heti häiden jälkeen ole raskaana". Se tuntuu aika paskalta varsinkin, kun nämä kyseiset henkilöt tietävät, etten välttämättä saa luomusti lapsia.

Tuntuu niin ahdistavalta odottaa yritystä. Olen ensi vuonna jo 28. Kyllä, jo. Mielestäni olen todella vanha saamaan vasta ensimmäisen lapsen etenkin, kun sen saaminen muutenkin on epävarmaa. Haluaisin vain jättää ehkäisyn pois, mutta kun ne häät...

Yritän valaa itseeni uskoa, että tällainen rypeminen ja asioiden murehtiminen on typerää. En voi mitenkään tietää, miten juuri meidän kohdalla tulee käymään. Miksi mielen täytyy olla niin tyhmä, että näitä asioita murehtii etukäteen? On niin paljon asioita, joita olen murehtinut ja stressannut, mutta mikä on ollut täysin turhaa. Kaikki asiat mun elämässä on menneet hyvin aina lopulta.

Purin miehelle työpäivän jälkeen olojani. Että tuntuu pahalta, kun taas on yksi läheltä raskaana noin vain ja minä en. Mies sanoi, niin kuin asia on, että eihän me olla edes yritetty vielä. Ja ethän sä halunnut olla häissä raskaana. Niin, totta. Silti sitä pohtii, ettei yhtään vahinkoa ole käynyt, vaikka ollaan menty jo 2 vuotta keskeytetyllä yhdynnällä, usein ihan ovulaation aikoihinkin. Miksi ei? Kuuluisiko vahingon olla tapahtunut, jos kaikki toimisi normaalisti?

Että sitä mä kai vaan lähinnä, että hitosti tsemppejä ja hatunnosto teille, jotka olette yrittäneet lasta pitkään tuloksetta. Jos musta tuntuu jo nyt näin kurjalta muiden raskausuutiset ja omat negatestit, en halua edes kuvitella, miltä tuntuu, kun on oikeasti yritys päällä.

Jatkan jokailtaista mantraani "älä murehdi sitä nyt, nyt on vain tämä hetki, jossa nämä murheet eivät ole millään tavallaan läsnä." Ja lohduttaudun sillä, että enää vähän päälle puoli vuotta, jonka jälkeen meilläkin se ehkäisy vihdoin jää pois kokonaan.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Dpo-oireita

Nyt on dpo 8. Mietin joskus, että olisi mielenkiintoista alkaa seurata, mitä oireita tulee minäkin päivänä ovulaation jälkeen. Tämä olisi hyvä etenkin sitten, kun yrittää raskautta, kun ei tarvitsisi epäillä raskautta jokaisesta oireesta, vaan voisi katsoa aiempia postauksia ja todeta, että näinhän mulle käy aina ovulaation jälkeen. Tässä kierrossa en ole jaksanut päivittäin kirjata mitään ylös, mutta olen kiinnittänyt huomiota muutamiin muuttuneisiin seikkoihin.

Kylmyys. Mulla on koko ajan kylmä, välillä jopa ihan kuumeinen olo.

Nuhaisuus. Tämä voi johtua ihan flunssastakin, mutta nenä on hieman tukkoinen etenkin aamulla.

Väsymys. Olen väsynyt töissä ja töiden jälkeen, menen aikaisin nukkumaan.

Unettomuus. Heräilen öisin, välillä jopa virkeänä. Herään myös aikaisin, enkä saa unta.

Päänsärky. Ei nyt varsinaisesti migreeni, mutta pientä päänsärkyä, joka helpottaa, kun pääsee kotiin.

Kuumat aallot. Öisin ja varsinkin aamuyöstä iskee kuumat aallot ja tämä käy kyllä aina! Eli tulee törkeän kuuma ja hiki, pakko tulla pois peiton alta. Ahdistaa, mutta pian iskeekin taas kylmyys.

Alavatsan nipistely. Välillä etenkin vasenta, mutta välillä myös oikeaa munasarjaa nipistää. Sellaisia yksittäisiä nippailuja.

Ärtyneisyys. Hermot on kireällä ja olen äkkipikainen.

Itkuherkkyys. Tätä oiretta ei ole aina, mutta esim. viime kierrossa taas oli juuri ennen menkkoja.

Jatkuva kova nälkä. Tämä tulee yleensä n. 2 päivää ennen menkkoja. 

Tässäpä näitä pitkä lista! Aamulämpö nousee myös yleensä 37 asteeseen. Tästä huomaa, että moni oire olisi myös klassinen raskausoire. Pitää siis tosissaan olla innostumatta raskaudesta liian aikaisin, kun sitä joskus yrittää. Moni oire kun johtuu pelkästään muista jutuista.

12.11.

Tänään on dpo 10. Päällä äärimmäinen vitutus, kamala nälkä nopeasti syömisen jälkeen. Aamulla alaselän kipua ja jonkin verran vasemman munasarjan nippailua.

Lisäksi tässä kierrossa on ollut jotenkin runsaasti valkovuotoa. Normaalisti mulla on muistaakseni aika kuiva kausi ovulaatiosta menkkoihin, mutta nyt valkovuotoa on välillä ihan lorahdellut.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Ovulaatio bongattu, taas

Tulinpa nyt muuten vain kirjoittelemaan, kun aikaa on. Ovulaatio on parhaillaan käynnissä tai en edelleenkään tiedä, onko se nyt jo tapahtunut, tapahtumassa vai aikooko se tapahtua lähiaikoina. Kolmisen päivää ollut valkovuotoa runsaasti, koostumukseltaan venyvää ja läpinäkyvää. Tänään erityisesti ja nyt sattuu alavatsaan tutulla tavalla. Hieman ehkä enemmän vasemmalle puolelle kuin oikealle. Sellaista inhottavaa paineen tunnetta, ei varsinaisesti kipua. Eilen iski myös pitkästä aikaa migreenikohtaus päälle, pitänee alkaa seurata, onko ne yhteydessä kiertoon.

En tiedä sitten, tapahtuuko ovulaatio nyt oikeasti ja onko se "täydellinen", mutta merkit pitää vahvasti paikkaansa kuten ennenkin. Ovulaatiotestin voisin tehdä, uskoisin sen olevan positiivinen, kuten on ennenkin ollut samoista merkeistä. Edelleen ihmettelen, kun gyne oli varma, etten ovuloi.

Kiertopäivä on 30. Viimeksi ovulaatio tapahtui kiertopäivänä 34. Kaksi suhteellisen saman mittaista kiertoa siis tulossa! Pitkiä tosin. Vuoto alkaa luultavasti vasta n. kiertopäivänä 42, ellei ala taas tiputella viikkoa ennen. Toivotaan että ei ala.

Lisäys 3.11. eli seuraavana päivänä. Pakko sanoa, että nyt oli oviskivut sellaista luokkaa, että hetken mietin, voisiko kyseessä sittenkin olla puhjennut kysta. Kipu koveni hiljalleen ja puolisen tuntia oli niin kovaa, että melkein kaksin kerroin etsin kauratyynyä. Kun otin Buranan ja sain lämpimän kauratyynyn vatsalle, alkoi olo onneksi helpottaa nopeasti. Erityisesti vasen puoli oli kipeä. Nyt ei ole muita oireita kuin kipeät nännit, mikä aina ilmaantuu kipujen jälkeisenä päivänä. Välillä sitä miettii, että voiko tällaiset kivut olla enää normaalejakaan. Menkkakipuja ei juuri ole, vain nämä ovulaatiokivut. Ehkä ne liittyy jotenkin pcos:ään.