sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pitkä vuodatus ja tilannepäivitys

Mietin tässä, että olen hyvää vauhtia menossa lapsettomuuskastiin, vaikkei vielä edes lasta yritetä. Jotenkin oma kroppa ei vaan nyt toimi ja tulee kaikkea mahdollista ongelmaa, että on hyvin vaikea uskoa, että kaikki olisi kunnossa ja menisi ihan ok, sitten kun lasta aletaan oikeasti yrittää. Tuntuu, että omat pelot alkaa toteutua askel kerrallaan. Koko ajan on entistä vaikeampaa vakuutella itselleen, ettei ole järkeä murehtia etukäteen, kun ei voi yhtään tietää tulevasta ja stressaa vain turhaan.

E-pillereiden lopetuksesta on nyt 10 kk. Ensimmäiset luomumenkat tulivat 5 kk päästä lopettamisesta. Näistä alkanut kierto oli 59 päivää, kunnes tulivat siis toiset luomumenkat. No, sitten mentiin kiertopäivässä 65 ja menkkoja ei taaskaan vieläkään näkynyt. Olisin varmaan kiltisti odotellut, mutta jouduin käymään gynellä muissa asioissa.

Mulla nimittäin neljättä päivää vasemmalla alavatsassa sattui, kun käveli, kosketti tai muuten tärähteli. Ultratessa löytyi 4,5x3 cm kokoinen simplex kysta. Toinen munasarja näytti tosin normaalilta. Gyne oli aika hirveä, jo heti alussa tylysti totesi, että "onko sulla jotain akuuttia vaivaa sitten, kun taas tulit käymään, kun just puoli vuotta sitten olit". No voi perse, olen maksava asiakas, onko sillä hittoakaan väliä, kuinka usein käyn? Gyne sitten pelotteli kystan puhkeamisella, joka sattuu aivan jumalattomasti tai kiertymisellä, joka sekin sattuu jumalattomasti. Sivulauseessa mainitsi, että se voi itsekseenkin kadota. Sitä toivon. Seurata ei ilmeisesti tarvitse, koska tästä ei ollut puhetta ja luin myöhemmin netistä, että vain yli 5 cm kystia seurataan.

Noh, näillä tiedoin kotiin ja hirveä pillityskohtaus tietenkin heti, kun mies tuli kotiin. :D Nyt osaan ottaa asian jo vähän rennommin, ei sille mitään voi, enkä voi alkaa pelätä puhkeamista tai kiertymistä. Se kun voi sattua milloin vain, niin enhän mä pystyisi tekemään mitään, jos pelkäisin. Varsinkaan, kun en edes tiedä, onko se jo poistunut itsekseen jnejne.

Mutta takaisin niihin menkkoihin! Gyne hyvin arvostelevasti kysyi, että miksen ole käyttänyt minulle ekakerralla (helmikuussa) määrättyä Terolutia. Selitin sitten, että se määrättiin menkkojen käynnistykseen ja koska ne tuli itsekseen, en tiennyt, että ne voi vielä syödä pitkään kiertoon uusiksi. Gyne sitten suositteli syömään sen hetimiten, jotta saadaan kierto pyöräytettyä. Tuumasta toimeen. En tosiaan olisi halunnut enää mitään hitsin hormoneja tunkea kroppaani. Ärsyttää suunnattomasti, ettei oma kroppa voi vain toimia itse.

Kiertopäivänä 65 aloitin syömään 2 tablettia päivässä 7 päivän ajan. Vuodon piti alkaa kaksi päivää kuurin jälkeen, mutta se alkoikin jo viisi päivää aloituksesta eli kuurin aikana. Söin kuurin kuitenkin loppuun. Vuoto oli kuitenkin hyvin niukkaa ja kesti n. viikon eli nyt ollaan loppusuoralla. Nyt kai sitten ihmettelen, että laskenko kierron alkaneen alusta vai en. Kyllä kai sitten, kun vuoto kuitenkin selkeästi alkoi.

Nyt on siis kiertopäivä 9 ja odotan ihmettä tapahtuvaksi. Ehkä suuri keltarauhashormonin kerta-annos vihdoin saa kropan käyntiin ja kierrot lähtisivät lyhenemisen kautta säännöllistymään.

Lasta emme yritä, mutta mies taitaa olla vähän jo lämmennyt ajatukselle. Ainakin tuossa niukan menkkavuodon aikaan kun puuhailtiin, hän kysyi, että voiko menkkojen aikana tulla sisään asti. Siinä sitten selitin, että periaatteessa joo, mutta on siinä riski varsinkin, jos ei ole säännöllinen kierto. Mies tuumasi, että otetaanko riski ja niin me otettiin. Veikkaan kyllä, että raskautumisen mahdollisuus olisi häviävän pieni tuosta kerrasta. Pitkät kierrot ja kysta... Tuskinpa edes ovuloin tällä hetkellä.

Tässä viellä tiivistelmää:

Lokakuu 2016 Yasmin pillereiden lopetus
Maaliskuu 2017 Ensimmäiset omat menkat
Toukokuu 2017 Toiset omat menkat
Heinäkuu 2017 Kysta ja Terolut kuuri, kolmannet menkat

Kiertojen pituudet pillereiden jälkeen

149
59
69 (Terolut)

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Haamuviivanpaikkaplussa vai mikä?

Pohdin, että testasinko juuri hailakan plussan vai en. Nyt on menossa kp 35, viime kierto huiteli jotain 50 päivässä, mut oli toisaalta vasta toinen ekojen luomumenkkojen jälkeen. Tässä kierrossa normaalin kierron ovisaikaan eli kp 20 tunsin ovismaisia tuntemuksia eli nyt olisi kai sitten dpo 15.

Menkat eniveis normaalista tahdista olisi myöhässä vähän. Viime viikolla heräilin myös aamulla outoon järjettömään nälkään, yleensä kun aamuisin ei ruoka oikein maistu. Olen myös ollut yliväsynyt ja nukkunut pitkiä päiväunia. Menkkamaista tuntemustakin ollut, samoin ihme ovismaisia kipuja pitkin viikkoa. Tein viime viikolla pari raskaustestiä varoiksi, mutta ei niissä viivaa saanut näkyviin, vaikka kuinka väänteli ja käänteli. Ajattelin oireiden olevan ovulaation (jos onkin myöhässä) tai alkavien menkkojen seurausta ja jätin asian sikseen.

Noh, eilen illalla iski ihmeellinen pahoinvointi, lähinnä vain sellainen etova olo. Helpotti maatessa. Päätin, että ei auta, kaipa se täytää testi tänäänkin vielä varoiksi tehdä. Käytössä meillä siis edelleen keskeytetty yhdyntä ja ovulaation aikoihin kyllä puuhailtiin, jos se oli ajallaan.

Tänään testissä on tosiaan nähtävissä haalea viiva ilman, että testiä kääntää ja vääntää silmien edessä. Mutta kameraan se ei vielä tartu, joskin sen kyllä erottaa kameran näytöstä kuvaa otettaessa, mutta ei kuitenkaan itse valmiista kuvasta paitsi valotuksia säätämällä.

En tiedä mitä ajatella, olin varma, ettei testiin eksy yhtään mitään, kuten ei ennenkään. Toki kyseessä on halpa testi, että voihan se olla viivan paikka (olen ennenkin julkaissut blogiin vähän samankaltaisen tekstin, enkä ollut raskaana).

Pari päivää siis odottelen ja teen taas halpistestin. Jos näkyy selkeämmin tai ylipäätään näkyy jotain, teen sitten sitä seuraavana aamuna vielä kunnollisen Clear Bluen digin.

Vauvaahan emme vieläkään yritä, mies ei ole valmis. Viimeksi eilen puhuttiin. Mutta ennen 30-v kuitenkin kuulemma...

Noh, katsotaan, piti päästä johonkin vain purkamaan. :)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Oma asunto nurkan takana

Meidän asuntoasiat etenee hyvin nopeasti. Vähän itseä pelottaakin, että voiko oikeasti alle parissa kuukaudessa asuntokuumeen ilmaantumisesta olla mahdollista tehdä kaupat. Että jos me hätäiltiin ja tehtiinkin aivan typeriä päätöksiä, kyseessä on kuitenkin isot summat rahaa ja pitkäaikainen sijoitus sekä mikä tärkeintä: se oma, oikeasti oma koti, jossa pitäisi asua useampikin vuosi.

Mutta toisaalta kun löytynyt asunto tuntuu kuitenkin omalta ja siinä on melkein kaikki ne asiat, jotka pitikin. Ainoastaan neliöitä oltaisiin haluttu enemmän, mutta kun sijainti on juuri täydellinen. Halutaan asunto juuri kyseisellä sijainnilla ja alueella ei vain ole saatavilla tuon isompia kolmioita, joten minkäs teet.

Me siis ollaan tekemässä kaupat kolmiosta, joka vaatii keittiörempan, mutta muuten ei juuri mitään. Kyseessä on ensimmäisen kerroksen kerrostaloasunto, neliöitä on vajaa 70. Asunto on valoisa ja siisti, siinä on tehty aivan kaikki mahdolliset taloyhtiön remontit, viimeisimpänä uudet ikkunat. ♥ 

Ainoa, mikä mietityttää on, että eihän me maksettu liikaa. Asuntoja ei alueelta ole myyty lähiaikoina siten, että remontit olisi huomioitu hinnassa, joten on hankalaa arvioida, mitä asunnosta saa, kun sen joskus myy. Me ostetaan kämppä tietysti velattomana. Vertailu hinnoissa oli siis hankalahkoa myös siksi, että kun katsoo toteutuneiden kauppojen hintoja alueella, on tämä asunto aivan alueen toisella laidalla - ns. paremmalla laidalla, melkein keskustan puolella, mutta lasketaan kuitenkin olevan sitä syrjäisempää aluetta. Ja asuntojen hinnathan ovat tietenkin aivan erit keskustassa kuin keskustan ulkopuolella ja koska asunto on näiden rajalla, ei sen arvo voi olla mitenkään sama kuin syrjäisemmän alueen toisessa kolkassa.

Noh, toivotaan, että välittäjä ei ollut laittanut myyntiin älyttömästi ilmaa. En kuitenkaan siis malttaisi millään odottaa, että päästään kesällä vihdoin muuttamaan! Ehkä sitten ollaan askeleen lähempänä sitä vauvailuakin, ken tietää.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ihan omat menkat ♥

Hölmö otsikko. Mutta tosiaan, mä ihan oikeasti tunnistin mun ovulaation noin kaksi viikkoa sitten. Uskomatonta!

Tiputteluvuoto alkoi maanantaina ja sitä jatkui aina torstaihin asti. Perjantaina sitten alkoi kunnon vuoto ja sitä on ollut ainakin vielä tänään, muttei mitenkään erityisen runsaasti. Kipujakin oli vain yhtenä päivänä ja nekin tosi lieviä kramppeja.

Luteaalivaihe olisi 11 päivää, jos katsotaan sen loppuneen tiputteluvuotoon. Jos sen katsotaan loppuneen kunnon vuotoon, olisi luteaalivaihe 15 päivää. Tiputteluvuoto tosin on ilmeisesti huono merkki, koska se kertoo keltarauhasen vajaatoiminnasta tai siitä, ettei kyseistä hormonia erity kai tarpeeksi.

Meni kaikkiaan viisi kuukautta Yasmin e-pillereiden lopetuksesta, että ekat luomumenkat alkoi. Nyt sitten jännäillään, että miten kierto tästä tasoittuu. Tärkeintä on kuitenkin, ettei tarvinnut aloittaa Teroluteja, vaan ensimmäinen luomukierto tuli ihan itsellään. Se vain vaati aikaa. Huikeeta, että mun kroppa toimii sittenkin. :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kilpirauhasarvot ja raskauden yritys

Olin jo päättänyt unohtaa kaikki ajatukset siitä, että jos en voikaan saada lapsia. Ajattelin, että sen näkee sitten ja aika moni kuitenkin tulee ihan tavallisin keinoin raskaaksi. Mutta noh, sitten eksyin lukemaan juttuja taas kerran ja törmäsin kilpirauhasarvoihin. Voi pojat, oikein tunsin kun sellainen inhon aalto solahti lävitse.

Mähän viime vuonna valittelin epätavallista väsymystä lääkärille ja hän määräsi kaikki perustestit. Muuten normaalit, mutta kilppariarvot TSH 7,1 ja T4-V 17,4. Lääkärin mukaan arvot ovat koholla vain vähän, joten seuraillaan. Niinpä kesäkuussa parin kuukauden päästä alkuarvoista kävin uusissa kokeissa ja arvot olivat TSH 5,3 ja T4-V 18,1 sekä TPOAb alle 34. Kyllä tavallaan harmitti, että ovat laskussa, koska tiesin, ettei lääkäri nyt ainakaan pitäisi arvoja minään, vaikka ovat edelleen koholla. Niinpä neljän kuukauden päästä kävin vielä kerran kokeissa ja arvot olivat TSH 2,6 ja T4-V 14,7. Lääkäri totesi normaaleiksi ja se siitä - ei kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Erinäisiä oireita minulla on useita, mutta hämmentävintä on se, että osa sopii vajaatoimintaan ja osa taas liikatoimintaan. Palelen herkästi, enkä siedä kylmää. Nukun yössä 9-12 tuntia, nukahdan illalla työpäivän jälkeen viimeistään kahdeksalta ja tarvitsen joskus päiväunet, kun ei vain jaksa. Olen nykyään saamaton tekemään mitään, enkä oikein jaksa kunnolla innostua mistään: viihdyn mieluummin kotona. Koen rytmihäiriöitä (sydän muljahtelee, jättää lyöntejä välistä, lisälyöntejä sekä tiheälyöntisyyttä) ja huimausta kävellessä. Kärsin vatsaongelmista (diagnoosina IBS), etenkin ilmavaivoista ja ripulista. Lihonut en ole yhtään vaan päin vastoin: minun on lähes mahdotonta kartuttaa painoa, vaikka kuinka söisin ja liikun vähän.

En halua ehdontahdoin syödä lääkkeitä, kun arvot eivät tosiaan tuon pahemmat ole. Kuitenkin luin jostain, että jotakuta oli kielletty yrittämään raskautta, kun TSH oli yli 7. Sen pitäisi olla alle 2, kun raskautta yrittää ja etenkin raskausaikana, koska korkea TSH lisää keskenmenon riskiä.

Voitte siis vain kuvitella, miltä tuntuu alkaa jossain kohtaa yrittää lasta. Jotenkin tuntuu, että olen jo lähtökohtaisesti tuomittu. Joudun yrittämään sen vuoden verran vaikka tiedän jo etukäteen, että mistä mahdolliset ongelmat johtuvat. Joudun pelkäämään, jos vaikka raskaudunkin, että koskahan se menee kesken.

Toki toivon, että arvot ovat nyt kohdillaan ja tuo heitto johtui jostuin satunnaisesta seikasta. Ajattelin kuitenkin, että kun tulen joskus raskaaksi (jos näillä arvoilla tulen), menen heti mitatuttamaan kilppariarvot. Toivon, että lääkärit ymmärtävät huolen itsekin, kun arvot joskus ovat olleet koholla. Tai itse asiassa luettuani tämän artikkelin päätin, että menen kokeisiin jo heti, kun päätämme jättää ehkäisyn pois. Yksityiselle, jos ei kunnalliselle pääse. Tässä ei ole aikaa odotella vuosia, kun ikäkin alkaa pian painaa päälle.

Kohtalontovereita?